Verdin viritys
432Hz
Verdin viritys
Taajuus, jonka mukaan tämä sovellus on nimetty. Noin 32 senttiä standardin alapuolella — koko kentän pienin liike ja silti juuri se, mistä tässä on kyse.
Äänikuvio · n 5.00 · m 8.00
Mitä vaihdettaessa tapahtuu
Niin pieni, ettei se pistä korvaan.
Kolmannes puolisävelestä on vähän. Kukaan ei kuule, että kappale soi ”432:ssa”, ellei aseta toista suoraan viereen. Sen sijaan vaihdettaessa kesken kuuntelun ero on selvä: musiikki painuu aavistuksen ja kuulostaa pyöreämmältä. Juuri siksi Radio 432:ssa vaihtokytkin on siellä, mistä sen tavoittaa kuunnellessa.
Alkuperä
Mistä luku tulee
C:n voi asettaa tasan 256 hertsiin — se on kahden potenssi, ja siitä seuraa tasalukuja kaikissa oktaaveissa. Englanniksi tämä määrittely on nimeltään scientific pitch; Joseph Sauveur kuvasi sen jo 1713. Jos laskee C = 256 Hz:stä intervallisuhteella 27:16, pythagoralaisella suurella sekstillä, a-säveleksi tulee tarkalleen 432 Hz; nykyisin tavallisessa tasavireisyydessä se olisi 430,54 Hz. Tällä ei kuitenkaan ole sanottu, että luku 432 olisi historiallisesti sieltä peräisin — laskutapa osoittaa vain, että nuo kaksi lukua sopivat yhteen.
Giuseppe Verdi ajoi matalampaa orkesteriviritystä: Requieminsa hän esitti 1874 taajuudella 435 Hz. Hänen perustelunsa oli käytännöllinen — matalammalle viritettynä lauluäänet säästyvät ja sointi on täyteläisempi. Hänelle oli kyse laulajista, ei lukumystiikasta.
Tämän lisäksi monet kuvailevat 432 Hz:a myös „universumin taajuutena”, Kheopsin pyramidiin liittyen tai luonnonvakiona. Nämä ovat tulkintoja, jotka merkitsevät monille jotain — niitä ei ole vahvistettu tarkistettavissa olevilla lähteillä. Radio 432 ei tarvitse niitä: syy käyttää sitä on, että se kuulostaa sinusta paremmalta. Se riittää.