432 Hz ja 440 Hz
432 Hz vai 440 Hz: mikä on kamarisävel?
440 Hz on standardi: sovittu vuonna 1939, otettu ISO-suositukseksi vuonna 1955 ja vahvistettu standardiksi ISO 16 vuodesta 1975 — ei luonnonvakio. 432 Hz on toisenlainen, vanhempi viritys, joka liitetään muun muassa Giuseppe Verdiin. Kumpikaan niistä ei ole ”parempi” tai ”terveellisempi” — vain eri tavalla viritetty. Radio 432 tekee erosta kuultavan ja jättää valinnan sinulle.
440 Hz: standardi
Jotta orkesterit eri puolilla maailmaa soisivat yhdessä, tarvitaan yhteinen vertailusävel. Toukokuussa 1939 Ranskan, Saksan, Alankomaiden, Italian ja Englannin edustajat kokoontuivat BBC:n taloon Lontoossa ja sopivat 440 Hz:stä kamarisävelelle a'. Vuonna 1955 Kansainvälinen standardisoimisjärjestö (ISO) otti tuloksen suositukseksi R 16, vuonna 1975 siitä tuli tähän päivään asti voimassa oleva standardi ISO 16. 440 Hz ei siis ole luonnonvakio — vaan kansainvälisesti sovittu standardi.
432 Hz: toisenlainen, vanhempi viritys
432 Hz voidaan johtaa laskennallisesti: kun sävel c asetetaan 256 Hz:iin (kahden potenssi, ”tieteellinen viritys”, jonka Joseph Sauveur kuvasi vuonna 1713) ja lasketaan pythagoralaisella suurella seksillä (27:16), saadaan sävelelle a' tarkalleen 432 Hz. Viritys liitetään muun muassa Giuseppe Verdiin: vuonna 1859 Ranska sääti lailla 435 Hz:n ”diapason normalin” hillitäkseen silloin voimakkaasti nousevaa orkesteriviritystä ja säästääkseen laulajien ääniä. Verdi pitäytyi vuonna 1874 Requiemissaan näissä 435 Hz:ssä, mutta ilmaisi myöhemmin kirjeessä lievän mieltymyksen 432 Hz:iin — siitä nimi ”Verdin viritys”. Tämä ei ole todiste siitä, että 432 Hz polveutuisi historiallisesti tästä johdannaisesta; laskelma osoittaa vain, että kaksi lukua täsmäävät.
Mikä on mitattavissa, mikä on tulkintaa
Mitattavissa on äänenkorkeus itsessään: noin 32 sentin ero, suhde 54/55. Tarinoita kuten ”432 Hz universumin taajuutena” tai Kheopsin pyramidin mittana löytyy internetistä, mutta ei todennettavista lähteistä — sama koskee väitteitä siitä, että 432 Hz olisi rauhoittavampi tai terveellisempi kuin 440 Hz: tälle ei ole tieteellistä näyttöä. Jäljelle jää oma kuuntelukokemuksesi. Radio 432 ei väitä mitään tästä, vaan antaa sinun itse vertailla: vaihtaa, kuunnella, päättää.
Mikä on sentti
Sentti on yksikkö, jolla muusikot ja akustikot ilmaisevat äänenkorkeuden eroja — ei hertseinä, koska hertsivälit kuulostavat eri kokoisilta rekisteristä riippuen. 100 senttiä on määritelmän mukaan puolisävelaskel, 1200 senttiä oktaavi; asteikko on logaritminen, aivan kuten kuulo itse sen havaitsee. 1 sentti yksinään on tuskin kuultavissa. Ero 440 Hz:n ja 432 Hz:n välillä on noin 32 senttiä — hieman alle kolmannes puolisävelaskeleesta.
Sinulla on äänioikeus
Radio 432 kuuntelee jatkuvasti ja mittaa, miten kuuntelemasi musiikki on viritetty. Se antaa sinun vaihtaa alkuperäisen ja 432 Hz:n välillä. Kumpikaan viritys ei ole parempi — se on vain valinta.
Lähteet
- Kamarisävel — Wikipedia: vuoden 1939 Lontoon konferenssista ja standardisoinnista ISO 16:ksi.
- ISO 16:1975 — Acoustics: Standard tuning frequency (Standard musical pitch). Kansainvälinen standardisoimisjärjestö.
- Concert pitch — Wikipedia (englanniksi): Ranskan vuoden 1859 ”diapason normalista” ja Giuseppe Verdin vuoden 1874 Requiemistä.
Viimeksi tarkistettu: 4. lokakuuta 2026